Chablis & Juuri

Moro!

 Nyt on luova tauko pidetty, tai todennäköisemmin pelkkä tauko, mutta viinittömänä tai viskittömänä en sitä onneksi joutunut viettämään. Uisgetta en sen enempää käsittele, muuta kuin jälleen hatunnosto hienolle tapahtumalle! Sen sijaan aloitan tämän päivän raapustelun uunifetapastasta, ”hittipasta” (ai hemmetti mua ärsyttää sana hitti Iltalehtien ym. jutuissa, mutta tällä kertaa se osuu oikeaan) jonka reseptin julkaisi @liemessä eli Jenni Häyrinen. Vahva suositus kokeilla, vaikka ”hitti” -ruuat ei olis ennen kolahtaneet! Ruoka oli siis trés bon (vai bonne? Oon päässyt pitkälle ranskan kielen harjoittamisessa), mutta niin oli viinikin!

Kyseinen puteli oli Domaine Larochen Chablis Les Vaudevey 2016. En yritäkään lausua ja onneksi mun ei tarvinnut sillä oli join tätä kotona. Viinimaa.fi -sivuilta löytyy lisätietoja tästä flaskista, ja näköjään 2014 versio on valittu Viini-lehden vuoden valkoviiniksi. Samaisen lähteen mukaan Larochen viinitalo on ollut pystyssä Chablisin alueella vuodesta 1850. Ja koska tämä blogi ei ole ensisijaisesti viisaita tietäjiä tai konkareita varten, vaan itselleni ja ehkä muille oppilapsille, niin karttakeppi hetkeksi käteen ja lyönti omille sormille. Chablis nimenä on tullut itselleni vastaan jo ennen, kuin viinit edes kiinnostivat, mutta ajattelin Chablisin itse olevan tuottaja/merkki. Toinen lyönti sormille, sillä näinhän se ei ole, vaan Chablis on pieni kylä Ranskassa, jonka alueella tuotetaan huippuluokan valkoviinejä. Tosin vaikuttaa siltä, että ainakin alemman/keskitason hintaluokan viineissä tuotantoalue toimii tuottajan veroisena merkkinä. Vielä lähteenä Viinimaa, joka osaa kertoa Chablisin laadukkaiden valkkareiden salaisuudeksi maaperän, joka miljoonien vuosien kuluessa muotoutunut täydelliseksi juuri Viinioppipoikaa varten. Tai suurin piirtein näin siellä luki. Chablisin AOC -luokitus (aiemmin taidettukin käydä läpi luokituksia ja niiden merkityksiä) vaatii, että Chablisin valkkareissa käytetään vain Chardonnayta, mutta viileä ilmasto tekee viinistä muita Chardonnayta hapokkaampia ja vähemmän hedelmäisiä. Tuosta! Viini oli siis todella herkullista ja pitkällä jälkimaulla.

 


Kävin myös huippulounaalla ravintola Juuressa Korkeavuorenkadulla! Joku saattaa ihmetellä, että miten eteen voi sattua vain huippupaikkoja, mutta perhana en minä sille mitään voi, että käymissäni paikoissa on asiantuntijoita, hyviä viinejä ja hyviä ruokia! Ja toki teen ennakkotiedustelua, eli en säkki päässä astu ovesta sisään ”talon viini 24 cl / 3 e” -tarjouksen houkuttelemana.

Asiaan! Juuri on vuodesta 2004 asti toiminut arvostettu ravintola. Ja tämän arvostuksen/hyvien viinien perässä sinne lähdinkin, lisäpotkua antoi Instagramissa näkemäni kuva paikan ruuasta. Mä en mielestäni tällä kertaa suuremmin mokaillut viinien tai ruuan kanssa, eli viinit pysyivät lasissa eikä lattialla tai nenässä ja pääruokaa en dipannut jälkiruokaan, tosin en jälkiruokaa tilannutkaan. Antaisin siis omalle suoritukselleni kouluarvosanan 7+ , tyydyttävä pienellä positiivisella silauksella. Paikka ammattitaitoineen, viineineen ja ruokineen oli 10/10! Kun ovesta astui sisään, niin huomasi Helsingin mittapuulla verrattain pitkäikäisen ja laadukkaan ravintolan kokemuksen. Henkilökunta oli rentoa, varmaa ja ammattitaitoista, mitä sopiikin odottaa hyvältä ravintolalta! Otin ruuan lisäksi saman setin kuin viime ravinteli käynnillä, eli puoli lasia champagnea ja kaksi puolikasta punkkua.

 Samppanja oli Henri Dosnon ja se vasta olikin hauska! Todella hedelmäinen, jolla se erottui monesta muusta maistamastani samppanjasta. Sopi nimenomaan ennen ateriaa, mutta ehkä pienesti kärsi inflaatiosta ruuan aikana. Ei ole myöskään pahan hintainen, eli jos joskus törmään niin varmasti lähtee taskunpohjalle. Muistaakseni rypäleistä kerrottiin, että kyseiseen samppanjaan on käytetty 90% Pinot Noiria ja loput Chardonnayta. Champagne Dosnon itsessään on nuori käsityöläisviinitalo.

 

Punaviinille kysyin suositukset ja ehdotukseksi tuli natuviini  Domaine de l’Ocre Rouge, De Natura Vini 2015, sekä vahvana suosituksena Borgogno Barbera d’Alba  2016. Eipä siinä voinut vastaan väittää, vaan natu ja berberi it is! Ja viinit osuivat kuin kuoharin korkki Viinioppipojan silmään, eli todella luontevasti! Etenkin Barbera oli niin hyvää, kuin mulle kerrottiinkin. Todella herkullinen ja samettinen viini! Barbera on Nautiskelija.fi:n mukaan Italian toiseksi viljellyin tumma lajike Sangiovesen jälkeen ja yhdistetään usein Piemonten alueeseen. Itse viinitila Borgogno sijaitsee Barolon kylän läheisyydessä ja Viinitien mukaan on yksi Piemonten arvostetuimmista viinitaloista.

 

Asiakaspalvelu oli tosiaankin huippuluokkaa ja ystävällistä, eikä tippaakaan väkinäisyyttä, vaan aitoa menoa! Auringon varmasti tuun illallisellakin käymään.

Ja ruokakin oli 5/5!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *