Gohan Wine Bar

Tiistait!

 Uisge 2019 lähestyy pikavauhtia! Eli 8.-9.2.2019 järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla (sama mesta kuin Grand Champagne) viskitapahtuma, jonne kokoontuu kelpo poppoo viskin maahantuojia, harrastajia, besserwissereitä, viskiin tutustujia ym. Tapahtumaa ei saa mainostaa, joten se saattaa jäädä huomiotta niiltä, keille viski-skene ei ole järin tuttu. Itse suosittelen vahvasti kyseistä tapahtumaa, etenkin jos viskit eivät ole tuttuja. Kymmeniltä eri pisteiltä voi ostaa 1 cl annoksina laajalla hintahaitarilla erilaisia viskejä, ja mukaan mahtuu myös kelpo valikoima ginejä ja rommeja. Henk. koht. kiinnostavin piste tulee olemaan Puotilan maanmahtavan Olutravintola Pikkulinnun keräämä valiojoukko, mutta varmasti tulee kisakunnon mukaan tsekattua useampi muukin kassa.

Instagramissa julkaisinkin mun viikon takaisen käynnin Gohan Wine Barissa Senaatintorin kupeessa. Kyseisestä tyylikkäästä ja modernista kievarista saa tarkkaan valikoituja viinejä, SAKEJA (!), laadukasta lounasta ja laadukasta illallista. Mun käyntini ajoittui lounasaikaan, jolloin listalla oli valittavana 14 e:n hintaan karitsa- tai punajuuripullia ja vierelle erilaisia lisukkeita. Koska viiniblogi kyseessä, niin valitsin lounas-napanderokseksi puolikkaan lasin samppanjaa ja kaksi puoliveljestä punaviiniä.

smartcapture

Juhlistaakseni lounasta (mulla alkaa olla juhlan aiheet vähissä) tilasin siis samppanjaa ja tarkemmin Serge Matthieu Blanc de Noirs Brut. Oon viime aikoina verestellyt mun ranskankielen taitoani, jota aikoinaan laihoin tuloksin opiskelin 5 vuoden ajan. Tuolloin oppi ei mennyt oppipojan päähän, mutta nyt oon yrittänyt ottaa käytännönläheisempää otetta pänttäämiseen. Päätin yrittää samppanjan tilaamista lausumalla tilaamani nesteen nimen oikein. Lopputulos kuulosti lähinnä tältä: ”puolikas lasi plonkd nuar söörs mathjuu”. Odotettavasti sain vastaani hieman kysyvän katseen, mutta onneksi mulla oli varasormi osoittamassa listalta oikeaa kohtaa. Lisäksi tein pienen pään nyökkäyksen ja silmän nykimisen mun varasormen suuntaan, joten sain oikeaa juomaa lasiini. Sujuvasti hoidettu.

Palvelu oli erinomaista ja ystävällistä!

Samppanjaahan muuten tehdään valkoisista Chardonnay- sekä punaisista Pinot Noir- ja Pinot Meunier -röpyläisistä. Blanc de blancs samppanjat saavat syödäkseen ainoastaan Chardonnayta, kun taas Blanc de noirsit saavat vain Pinot- Noir ja -Meunieria. Itse tavarahan oli mitä mainiointa lounaan juhlistamista varten! Sopivaa rapsakkuutta ja hedelmäisyyttä ennen punkkuveljeksiä.

 

Ruoka oli todella hyvää ja mun peruslounasta runsaasti esteettisempi, ei sillä että estetiikasta mitään ymmärtäisin, mutta mun tekemää makaronisekoitetta tuskin voi sillä kuvailla. Pieni kommellus sattui syödessä, mikä ei toki Viinioppipojan tapauksessa ole järin yllättävää. En ollut lukenut listalta sen tarkemmin, että mitä lounas piti sisällään. Hienolla puutarjottimella oli viisiä kippoa lounaan rakennuspalikoita. Nopeasti katsoin, että jaahas vasemmassa yläkulmassa onkin hyvännäköistä paahtovanukasta, säästänpä sen lopuksi. Keskellä oli kuvanmukaisesti karitsaa ja kastiketta, ja alhaalla tuota valkoista hieman hyytelömäistä lisuketta. En tiennyt mitä se valkoinen oli ja oletin sen syötävän karitsapullien kanssa, joten ruokailun ajan otin sitä samalle haarukalle karitsan kanssa. Aloin aika pian kummastelemaan, että mitä tavaraa se valkoinen oikein on, koska maistuu makealta ja ei tunnu sopivan karitsan kanssa. Välillä pyöräytin vähän viiniä lasissa ja maistoin viiniä, karitsaa ja valkoista lisuketta yhtä aikaa, mutta kummastelu jatkui. Noh, viimein koitti odotettu paahtovanukas, mutta haarukan iskeytyessä suuhun tajusinkin sen olevan perunamuusia. Tämän jälkeen tartuin rivakasti ruokalistaan ja tajusin syöneeni jälkiruuaksi tarkoitetun maitovanukkaan lihapullien kanssa. Ja välillä siis dippasin lihapullaa sinne vanukkaaseen. Yritän puolustautua, että havaitsin kyllä palaneen käryä ja maitovanukas ei ollut perinteistä vanukasta. Pirun hyvää jälkiruokaa se oli, näin jälkikäteen ajateltuna. Henkilökunta varmaan ajatteli, että mikäs hemmetin ukko tämä oikein om, joka viinin tuoksuttelun ohessa kastaa karitsapullia maitovanukkaaseen.

Tiivistettynä ruoka oli erinomaista, silloinkin kun sekoitti jälkiruuan pääruuan kanssa.

 

Viinit menivät hemmetin hyvin yhteen kokonaisuutena lounaan kanssa. Keiton ohella join keveämmän ja hapokkaamman Kalkundkiesel Red 2017, Claus Preisinger, eli Itävallan Burgenlandin alueen Blaufränkisch -rypäleestä tehdyn viinin. Em. rypäle on yksi Itävallan tärkeimmistä. Viinin maahantuoja Soil Wine Groupin mukaan viinintuottaja Claus Preisinger tunnetaan kokeilevana uuden aallon viinintuottajana.

Karitsan kanssa taas upposi tummempi ja luumuisampi Incrédulo 2011, Pago de Cubas, joka tulee Espanjasta ja rypäleenä Tinta de Toro, eli tutummin Tempranillo. Kyseinen rypäs on maailman kolmanneksi laajimmin viljelty, ja viljelmistä 88% sijaitsi Espanjassa. Kröhöm vaan.  Samalla rypäleellä voi muuten olla älyttömän monta erilaista nimeä. Esimerkiksi Winegeeks.comin mukaan Tempranillo tunnetaan nimillä:

 Itse Pago de Cubas tila on muuten perustettu vasta 2007 kolmen kaveruksen toimesta. Toimintaideana on luonnonmukainen viljely.
 
Raportin loppupäätelmä on, että Gohan Wine Bar oli vallan loistava paikka erinomaisella ja kohtuuhintaisella lounaalla ja hyvien viinien kanssa. Tulen takuuvarmasti käymään myös illalla katsastamassa ravintolan! Ja etenkin kiinnostaa maistella kattavan näköistä sake-listaa läpi. Kannattaa käydä myös katsastamassa ravintolan sivuilta ravintolan taustalla oleva tiimi, aina mielenkiintoista kun hyvien ravintoloiden taustavoima esittäytyy! Sieltä myös selvisi, että ainakin yksi mun karitsa-vanukas -yhdistelmän mahdollisista todistajista oli paikan toinen perustajista.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *