Fava beans and a nice Chianti

Maanantait!

 Viime viikko oli jälleen tuottelias mun opiskeluni kannalta. Jouduin ostamaan myös uuden pesukoneen, joka perhana soittaa ärsyttävää sävellystä 30 sekuntia, kun ohjelma loppuu. Noh, päätinkin piristää itseäni käymällä paikassa, jonka olen aiemmin vainunnut. Kyseinen mesta ei löytynyt googlettelulla, mutta Google on itse asiassa verrattain huono löytämään nopeasti Helsingin viinibaarit. Paikka johon olin silmäni iskenyt on CASA ITALIA Bulevardilla! Pieni paikka hyvällä paikalla, joka kiinnitti mun huomion koska:

a) aidon ja mielenkiintoisen näköinen

b) ravintolan edustalla oli tekstit Deli Shop, Panini, Lunch, Wine Bar, Salads

smartcapture

Ja nyt huomio! Paikka on mun mielestä yksiä autenttisimpia italialaisia paikkoja Helsingissä! Sisätila oli todella tunnelmallinen ja täynnä porukkaa, osa syömässä (paikassa ei ole montaa ruokapöytää), osa jakkaroilla juomassa kahvia ja koko ajan kävi porukkaa ostamassa tiskiltä italialaisia lihoja, ruokia ja kaikkea muutakin todella hyvän näköistä.

Henkilökuntaa taisi olla neljän hengen verran ja kaikki taisivat puhua myös italiaa. Ja jos pieni ja tunnelmallinen sisätila oli A-luokkaa, niin oli kyllä henkilökuntakin! Vaikea mun köyhällä ja kömpelöllä sanavarastolla kuvailla, kuinka he onnistuivat luomaan olemuksellaan tunnelmaa koko paikkaan! Heillä oli jatkuvasti hommaa tehdessään ruokaa ja myydessään lihatiskiltä ja muilta hyllyiltä tavaraa mukaan, mutta silti kävivät säännöllisin välein huolehtimassa, että kaikki on hyvin. Tiivistettynä siellä oli tosi hauska käydä ja tuun varmasti uudelleen myös ostoksille!

Ja nyt oppitunti.

Valittavana listalla oli kolmea eri valkoviiniä ja neljää eri punaviiniä. Lisäksi otin näiden kaveriksi viinibaarilistalta juusto/leikkele -lautasen.

Vino1: Tämä flinda oli Chianti D.O.C.G. Casa Alle Vacche Toscanasta. Tarkemmin Colli Senesi, eli tuotettu Toscanan Sienan alueella. Ensimmäinen kerran kuulin Chiantista 13-14 vuotiaana huikeassa leffassa Uhrilampaat!   ”I ate his liver with some fava beans and a nice Chianti.” Sen jälkeen dr. Lecter äännähti jotenkin näin “wf, wf, wf, wf. Oliko hyvin imitoitu? Kohtaus toistettiin, vähintään yhtä paljon arvostamassani, sarjassa Madventures. Tosin edellä mainittujen kohtausten johdosta suhtauduin epäillen Chiantin juomiseen, etenkin jos sitä tarjottiin mulle. Vielä en ole päätynyt alkuruuaksi oopperan jälkeen, mutta toisaalta oon vasta tutustamassa viiniväkeen.

Kauhukuvat sikseen. Ymmärtääkseni tämä aine on yleisesti arvostettua ja hapokkaana sopii hyvin monien eri ruokien kanssa, mikä myös tuli todistettua. Ja minkä myös Hannibal näköjään tiesi. Chianti vei 1. pokaalin ruuan kanssa (etenkin kovien juustojen) hörppien. Viinimaa.fi:n mukaan Chiantin päärypäle on Sangiovese, joka on hapokas veijari. Itse sain hapokkuuden lisäksi hyvin pieniä kahvisia ja yrttisiä viboja.

Vino2: Argolas –viinitilan Costera Cannonau di Sardegna. Viinikartta.fi:n mukaan Cannonau on sama rypäle, kuin Grenache, eli hedelmäinen ja pehmeä. Cannonau on varsin vähän käytetty rypäle Alkosta löytyvissä viineissä.

Siitä ei sen enempää, kuin että hyvää oli ja hippusen makeampaa kuin Chianti, mutta myös vähän yksiulotteisempi. Silti Viinioppipoika voi hyvin maistaa uudelleenkin, L.T.V.O. (Laadun Takaa ViiniOppipoika).

 

Vahva suositus siis Casa Italialle! Löytyy myös Helsingin Oopperan suunnilta. Ja kuulemma lounaskin tajuttoman hyvää!

 

Tähän jääköön tältä erää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *