Turus Viinille

Terveiset aurinkoisen harmaasta Turusta (huom! mun fonttini aina heittelee, enkä tiedä syytä)!

 Leväperäinen kun olen, niin kaivoin Remingtonin vasta tänään kaapista. Osa syy tälle oli käyntini lauantaina Turussa ja paluun ajoittuminen hieman myöhäiseksi. Syy vierailuuni Turussa oli mitä mahtavin! Sain Instagramissa kutsun from @Viinisti, joka jakaa Instassa hyviä viiniaiheisia kuvia sekä viinitietoutta, ja yrityksestään käsin myy mm. laadukkaita viinilaseja ja järjestää tastingejä, eli vie Suomen viiniskeneä eteenpäin! Ostinkin samppanjalasit heidän Vineashopilta, mutta kirjoittelen niiden testauksesta myöhemmin ehkä tällä viikolla. Ja sillä varauksella, että en ole rikkonut niitä puristamalla, kolauttamalla, tiskauksen yhteydessä tai pudottamalla, tavalla jolla mä kaikkia muita viinilasejani olen kohdellut.

Turkuun olivat saapuneet myös kaksi evoluutiossa pidemmälle päässyttä kollegaani @Viinitollo ja @Mitäjointänään. Ja iltahan olikin 5/5! @Viinisti oli valmistanut älyttömän hyviä ruokia hyvien viinien kanssa. Mieleeni jäi erityisesti ceviche ja riistakäristys ja myös ruokiin sovitetut viinit olivat extra bueno! Keskityin niin paljon syömiseen ja juomiseen, että unohdin ottaa tarpeeksi kuvia, mutta erityismainintana oli alkumalja kuohari, joka oli De Chanceny Excellence Vouvray Brut 2015. Tosi herkullinen ja raikas kuohari ja uppoo varmasti moneen tilaisuuteen. Huomatkaa muuten @Viinistin hulppea karahvi! Lyhyesti sanottuna erinomaisia isäntiä, kokkeja ja viinitietäjiä, joilta opin paljon illan aikana!

Sen jälkeen, kun olin syönyt pääruokaa kaks lautasellista tahtiin 10 sek / lautanen + jälkiruoka päälle, niin olo alkoi muistuttaa hieman huumattua villisikaa, jonka tekisi mieli nukahtaa sohvalle. Onneksi itsekuri voitti ja lähdimme Turun torille tutustumaan paikalliseen kapakkaelämään. Ensimmäinen kievari oli Viinille, ja mikä paikka se olikaan! Ulkoasu oli melko huomaamaton, vanha kyltti jossa teksti Viinille. Myöskään sisätiloja ei ollut rempattu uusimpien sisustusvinkkien mukaan (tosin minähän en niistä vinkeistä tiedä yhtään mitään ja mun mielestä parhaimpia sisustuselementtejä on tyhjä viskitynnyri…), mutta sisustus sopi paikan tinkimättömään tyyliin ja oli kodikas, ja kun lähdin paikasta pois niin toivoin, ettei se tulisi myös koskaan muuttumaankaan.

Paikan ainoa teema on viini. Laadukas viini. Tiskillä oli myytävänä erilaisia juustoja ja pientä syötävää, mutta niiden rooli oli mielestäni pelkästään tukea viinejä, vaikkakin olivat varmasti huolella valittuja. Pöydällä oli viinimenu, josta löytyi monta sivua eri viinejä laaduittain ja maittain. Paikan toinen omistaja sommelier Tarmo Koskenoja auttoi meitä valitsemaan viinit ja kaatoi ne laseihin.  Ja nyt en voi olla kylliksi korostamatta, että palvelu oli mahtavaa! Koskenoja oli aito, ystävällinen, rupatteleva ja todella pitkänlinjan ammattilainen. Hän auttoi erinomaisesti valitsemaan viinit, jonka jälkeen toi pullon pöytään, avasi sen edessämme, kaatoi ensin hieman pieneen lasiin, jota tuoksutti ja maistoi, tämän jälkeen kaatoi viinit pienestä lasista dekantteriin, jossa heilutteli viinitilkkaa. Tämän jälkeen viinitilkka dekantterista kaadettiin takaisin pieneen lasiin ja nyt Koskenoja kaatoi loppuviinin pullosta dekantteriin, katsoen samalla kynttilän valossa sakan jäävän pohjalle. Kaikki sujui niin rutiinilla, ettei sitä voinut kuin hiljaa vierestä seurata. Oli viittä vaille, etten polvistunut Tarmon eteen ja sanonut, että lopetan blogini ja jään oppipojaksi sinne. Mutta mitä ilmeisemmin Tarmolla oli tarpeen mukaan käytössään lievästi sanoen Viinioppipoikaa osaavampia oppilaita, joista olisi enemmän hyötyä kuin mun suu auki toljottamisesta.

Viinejä oli valittavana runsaasti, painottuen vanhan maailman viineihin (ranskalaista, espanjalaista ja italialaista). Samppanjalista oli kattava ja mielenkiintoinen. Tuttujen maiden lisäksi listalla oli pari libanonilaista viiniä. Libanon ei ole itselleni profiloitunut viinimaana (mun tietämättömyys tosin ei ole järin yllättävää, kuten blogissa on tullut aiemminkin ilmi), mutta ilmeisesti siellä löytyy tuottajia, jotka ovat suuressa arvostuksessa. Nyt lasiin eksyi Chateau Musaria 2011, jonka hintakin ehkä kertoo kysynnästä (Alko 39,94 e). Hinnat olivat muuten todella edulliset verrattuna yleisesti viinien ravintolahintoihin tässä valtakunnassa. Musarissa rypäleinä oli Cabarnet Sauvignon, Cinsault ja Carignan. Wikipedian mukaan Cinsault on pehmeä ja Carignan on tanniininen sekä hapan (ja saman luotettavan lähteen mukaan haastava viinintekijöille). Tässä tulikin päivän opetus.

Vielä kerran: menkää Turkuun, menkää Viinille viinille, ette varmasti tule pettymään, jos yhtään viini nappaa. 16 vuotta kokemusta ja tietämystä, joka ei synny kuin aikojen saatossa laadusta tinkimättä. Ja sen ymmärtää myös tällainen saamaton oppipoika.

 

Illan kolmas mesta oli jokirannalla sijainnut Tintå. Valitettavasti vinettoa oli uponnut sen verran monta lasillista, että havainnointikyky muistutti vähän Predatorin näkökenttää, eli näin ihmiset oikein selkeästi, mutta kaikki muu taustalla jäi vähän sameaksi. Tintå vaikutti oikein loistavalta paikalta. Ilmeisesti päivisin ruokaravintola ja iltaisin muuttuu vielä puhtaaksi viinibaariksi, jonka tiskiltä sai pieniä mielenkiintoisen näköisiä sapuskoja. Viinilista oli myös erittäin kattavan oloinen, mutta tilaamani australialainen naturalviini jäi jalkoihin niille, mitä aiemmin oli tullut vedettyä. Tai johtuiko se nyt sitten laadusta vai määrästä. Kuitenkin Tintå vaikutti tosi mukavalta paikalta, jossa varmasti tuun käymään syömässä, jos Turkuun vielä joskus harhaudun (ja itse asiassa tämän jälkeen toivon harhautuvani).

Yöllä sitten bussiin, väärässä paikassa ulos klo 04.00, kävelyä 4 km, sohvalle vaatteet päällä nukkumaan.

 

Vielä isot kiitokset järjestelyistä ja hostaamisesta ja kokkaamisesta ja viinitietouden jakamisestä @Viinisti!

 

Yllä vielä pari loistoputelia Viinille -mestasta. Samppanja oli erittäin hyvä! Siinä ytimekäs luonnehdinta. Paljon ainakin hedelmäistä makua. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *