The Way ja naturalviinit

Taas se aika viikosta, eli uutta blogiin!

 Näköjään kerta per viikko on muodostunut kynäilyn tahdiksi ja hyvä niin. Lepopäivänä onkin hyvä käydä viikon raskas aherrus kerralla läpi.

Viikon toinen suoritus oli käyntini Helsingin Kalliossa viinibaarin ja leipomon combossa nimeltään The Way. Ja huikea paikka olikin! Paikka on kohtuu tuore ja ideana uniikkia Suomessa. Ravintolan taustavoimien taustalla on City-lehden mukaan mm. huippuravintola Grönin sommelier Toni Feri ja ravintoloitsijat Toni Kostian ja Lauri Kähkönen, sekä Good Life Cofen Lauri Pipinen.

Alkuviinit, natural wines on se juttu The Wayssa. Alkuviineistä olikin kerran jo puhetta, mutta nyt tuuttaan lisää vaikka teitä ei kiinnostaisikaan. Eli alkuviinit eroavat luomuviineistä siten, että valmistus hoidetaan minimaalisella väliintulolla, eli ei tynnyreitä, lisäaineita, moderneja valmistustapoja yms. eli karkeasti alkuviinit ovat rypälemehua, joiden annetaan käydä luonnollisesti. Toki alkuviinit voivat olla myös luomuviinejä. Tarkoituksena on, että rypäleet ja maaperä pääsevät näin selkeästi esille. Alkuviinit vaikuttavat jakavan viinikonkarienkin mielipiteet, enkä ihmettele.

ptr

Otin edellä olevat alkuviinit istuntoon käsiteltäviksi. Paikkahan on siis tosi oiva! Se avautuu aikaisin aamulla, jolloin voi jäädä aamiaiselle, tai napata mukaan jo kuuluisaa hapanjuurileipää. Mutta sieltä saa heti laillisen kellon lyötyä myös viiniä! Se olikin yksi syy miten paikkaan päädyin. Moni viinibaari pk-seudulla avaa ymmärrettävästi vasta 16-17 aikaan. Toki taloviiniä olisi saatavilla varmaan monessakin alekuppilassa, mutta ehkä mun blogin idea vähän vesittyisi. Ja 11 aikaan avautuvan viinibaarin ja alepubin ero saattaa vuosien kuluessa muuttua hiuksen hienoksi. Mutta The Way yhdistää paikkaan huippulaadukkaan leipomon, eli hyvillä mielin voi mennä jo 11.00 kiskomaan puolikkaat lasit viiniä ilman suomipoppia ja halveksivia katseita. Viinilista ja viinille sopiva ruokamenu tulee voimaan 16.00 aikaan, mutta viiniä saa toki jo aiemmin. Vierelle otin huippuhyvän ja ruokaisan leivän, joka oli aamias-/lounaslistalla. 

Päätin tilata värisuoran, enkä nyt tarkoita kossua, absinttia ja salmaria, vaan puolikkaat lasilliset valkoista-, oranssia- ja punaista viiniä. Oranssiviiniähän (tai amber wine) maistoin jo aiemmassa kynäilyssä. Väri johtuu valkoviinirypäleiden kuorten mukaan ottamisesta valmistusprosessissa. Yleensä ne halutaan pois, toisin kuin punaviineissä, joten oranssiviinit ovat punaviinien tapaan valmistettuja valkoviinejä. Oranssiviini ei siis tarkoita sitä, että se olisi alkuviini.

.

edf

Nämä viinit olivat mun mielestä tosi hyviä! Ja huomattavasti erilaisia kuin ”klassiset” viinit, eli en ihmettele kahtiajakautumista viinikonkareiden parissa. Oranssiviini oli valmistettu Gewürztraminer –rypäleestä, joissa on sama kemiallinen maailma kuin litseissä, ja hedelmäisyys olikin tosi havaittavissa! Muutenkin kaikki viinit olivat erittäin hyviä, vaikkakin ehkä hieman mehumaisia tyyliltään, mikä ei missään nimessä näiden kohdalla ollut huono asia. Mun mielipidehän on useimmiten huono ja väärä, mutta yhdistänkin mielipiteeni Shaker-lehden nettisivuilla olleeseen artikkeliin, jossa sommelier Olli Ruoholahti kertoo naturalviinien tuovan piristävää vaihtelua ja hän yhdistää niitä klassisiin viineihin luodessaan viinilistaa. Ja vaikka mun mielipidettä ei kysytä niin kerron sen silti, että ainakin nämä maistamani viinit ovat sen verta helposti lähestyttäviä, että tulevat jatkossakin keräämään suuria joukkoja niitä maistelemaan. Ja tämän jälkeen elämä on yhtä alkuviiniä ja juhlaa! Itse aion jatkossakin pysytellä kultaisella keskitiellä ja maistella kaikkea laadukasta muistuttavaa mitä eteen tulee.

Vielä loppusanat The Waystä, että tulen varmasti käymään uudelleen tarkistamaan ilta-menun. Tosi huikea paikka ja erinomaisen ystävällinen henkilökunta. Lisäksi tosi suosittu ja niin syöjiä, kuin leivän hakijoita riitti.

smartcapture

Viikon ensimmäinen aherrus olikin uudenvuodenaatto! Nopeasti sen läpi käydäkseni, niin päätin tällä kertaa ostaa pari eri kuoharia vietäväksi auringonkierronjuhlistamispaikkaan. Tietoisesti päätin valita muuta kuin samppanjaa, koska sitä on nyt tullut maisteltua muutamassa eri muodossa, mutta muut kuoharit ovat jääneet aivan liian vähälle huomiotta. Ja Viinioppipoika on tasapuolinen kaikille.

Ja koska blogin nimeä täytyy toteuttaa, niin pahoittelut, mutta seuraavana vuorossa on itselleni lyhyt oppitunti. Satuin onneksi näkemään Viiniakatemian blogin, jossa oli artikkeli samppanjasta ja kuohuviineistä. Eroja tiivistettynä tässä:

1.       Samppanjaa valmistetaan vain Champagnen –maakunnassa. Alueen maaperä ja ilmasto ovat varsin uniikkeja ja niiden johdosta samppanjat ovat mm. mineraalisia. Myös Englannissa ilmasto alkaa muistuttaa Champagnen –aluetta ja siellä valmistetaankin laadukkaita kuohuviinejä. Ja varsin hintavia sellaisia tavan juomareille (Alkossa hinnat noin 30 e ylöspäin).

2.       Samppanjaa valmistetaan säädellyllä menettelyllä, esimerkiksi kaksoiskäymisellä. Myös muualla valmistetaan kuohuviinejä samppanja-menetelmällä, esimerkiksi Espanjan Cava- ja Ranskan Cremant- kuohuviinit. (Koska tiedän hyvin vähän asioita, niin oletan, että Saksan Sekt ja Italian Prosecco lukeutuvat näihin).

Eihän ollut paha rasti. Ja huom! Tämä oli vain pintaraapaisu samppanjan eroista. Ei se hinta pelkästä nimestä synny, vaikka huomattavasti sekin voi vaikuttaa, niin kuin kaikessa myytävässä. Käykää ihmeessä Viiniakatemian sivustolla! Järjestää myös viinikursseja. Ja se kuka Viiniakatemiaa pyörittääkään ei tunne mua, enkä mä sitä (paitsi jos kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään), eli ei ollut sovittu mainos.

Päätin siis ostaa kuohuviiniä ja Viinilehden verkkosivuston opastuksella mukaani tarttui pari varsin yleistä kuohuviiniä, joista mainitsen Pongrácz Rosé Brut:n. Eteläafrikkalainen kuohari, joka oli mun mielestä tosi hyvää ja hintansa arvoista (16,19 e). Jotkut ovat muuten sitä mieltä, että arvioita ei pitäisi lukea ja ostopäätös tehdä puhtaasti itse, mutta kyllä mä viineissä, että viskeissäkin luen tosi paljon muidenkin arvioita. Mun elämä olis muutenkin liian lyhyt, ilman viskejä ja viinejäkin (tosin ne taitavat ennemmin pidentää elinikää…), että käyttäisin sen kolikon heittoon löytääkseni hyvän viinin tuhansien joukosta. Toki jos tietoa on, ja se valinta ei ole silmät kiinni aasin hännän kiinnittämistä, niin en ihmettele että valinnat tekee täysin itse. MUTTA loppupäätelmät kannattaa tehdä itse ja tarkempi arvio lukea jälkikäteen.
 
Joopa joo, sehän olikin nopeasti läpi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *