Portviinitasting!

Jälleen kerran oikein hyvää iltaa!

 Joulun pääshow meni ohi ja toivottavasti kaikilla oli hauskaa, eikä kukaan viinipäissään heittänyt kuusta vielä hankeen. Mun joulu oli viinien osalta oikein onnistunut, ja oli muutenkin, eikä kuusi lentänyt hankeen. Tämän päivän agendaan päästäksemme, niin tiedoksi että ostin erääksi joululahjaksi itse järjestämäni portviinitastingin. Ja vannon, etten tehnyt tätä itseäni varten! Tai ainakin ensimmäinen ajatus oli, että tämäpäs olisi oiva lahja. Viinilehdessä oli portviineissä juttua ja tiesin lahjan saavien tykkäävän kyseisestä nektarista. Itsekin jouduin samalla maistelemaan.

Mulle portit ovat olleet aina vähän vieraita. Varhaisin muisto liittyy siihen, että 16-17 –vuotiaana kaadoin Powerade –pulloon sekaisin Old Invalide tms. portviinä, unkarilaista Unicumia, vodkaa ja salmaria. Eli ainakin tuohon aikaan hyvin perinteisen suomalaisen viinakaapin sisällön. Jokaisesta vähän, jotta rikos jäisi huomaamatta. Muuta en muista, mutta cocktail taisi tehdä tehtävänsä.

Palatakseni nuoruuden muisteluista vakavahenkiseen nykyaikaan, niin päätin koota tastingin päänäyttelijät eri portviini -kategorioista. Avuksi käytin kahta Viinilehteä portviini artikkeleineen, toinen oli se uusi ja toisen samanlaisen löysin kirjastosta vuoden vanhasta lehdestä. Portviinin historiikista hieman, että väkevöidyt viinit kehitettiin, koska ne säilyivät paremmin merimatkasta esimerkiksi Britanniaan. Iso-Britannialla onkin iso roolinsa portviineissä, sillä britannialaiset loivat useita eri tuottajia Portugaliin. Tästä johtuukin usean eri portviinin tuottajan brittiläistyylinen nimi. Vielä tarkennuksena, että portviinin kaltaisia väkeviä viinejä valmistetaan muuallakin, mutta portviini nimenä on suojattu. Tosin jenkeissä nimikettä port saa käyttää muualta tulleistakin, mutta esim. Vinho do Porton pitäisi olla tae oikeasta tavarasta.

Tastingin kulkuhan meni siten, että mulla oli pullot edessä ja kännykkä vierelläni, ja aina välissä keskeytin kiusalliseen minuutin hiljaisuuteen, kun luin Wikipediasta tai Viinilehdestä otetuista kuvista lisää kerrottavaa. Lieventävänä asianhaarana mulla oli hyvin kiireinen joulunaika, kuten Stadin Panimolla vierailua.

Tähän tastingiin portviineistä valittiin seuraavat:

·         Churchill Reserve 8,49 e (ruby -portviini on keskimäärin halvin port, jota on kypsytetty n. 3 vuotta. Reserve viittaa rubyyn, jota on kypsytetty n. 6 vuotta ennen pullotusta.)

·         Graham’s 10 yo Tawny port 11,99 e (eli kellanruskea, on portviini jota on kypsytetty n. 3 vuotta tammitynnyrissä tarkoituksella hapettaen, mistä johtuu myös sen väri.)

·         Taylor’s 2013 Late Bottled Vintage 10,98 e (kypsyy 4-6 vuotta ennen pullotusta, tarkoitettu vuosikerta portiksi, mutta jätetty tynnyriin pidemmäksi aikaa kuin tarkoitus. Vuosikerta portit ovat tynnyrissä vain 2 vuotta, jonka jälkeen kypsyvät pullossa jopa vuosikymmeniä. LBV:n pitäisi tuoda vähän esimakua siitä, minkälaista on vintage port.)

·         Burmester 20 vuotta tynnyrissä kypsynyt tawny 21,49 e

·         Ferreira 10 yo White port 18,30 e (suositellaan cocktaileihin, mutta laadukkaat myös sellaisenaan)

·         Tyylikäs kori 10 e (tais lentää heti kierrätykseen)

Huh, tarkkaa on mutta hyvä niin. Rommeissahan ei mitään säätelyä ole, joten tasokin vähän sen mukaista ja erinomaisia rommeja pitää usein hieman etsiä. Vuosikertoja porteissa julkaistaan varsin vähän ja tiukan seulan jälkeen. Nämä mun tastingin portit ovat kaikki sekoitettuja eri vuosien eristä. Porttien rypäleet ovat usein käytetty vain porteissa, tosin nykyisin löytyy punaviinejäkin, joiden valmistamiseen on käytetty portille tyypillisiä rypäleitä.

Viisaan tuomio: tai ainakin tuomio: mun pitää vieläkin totutella portteihin. Ne ovat makeita ja sopivat paljon paremmin tarkoituksensa mukaan, eli aterioiden jälkeen, mutta uskoisin näistäkin oppivan nauttimaan myös sellaisinaan. Tosin kaikki sukupolvea tai kahta vanhemmat tuntuvat tykkäävän porteista, eli joko mulla makuaisti tulee oppimaan lisää, tai sitten se vaimenee enkä erota makeutta yhtä hyvin. Molemmissa tapauksissa oon hyvissä asemissa, koska maaliviivalla on sama asia, eli portista tykkääminen. Ykkösijan nappas Viinilehden suositus, eli Taylor’s LBV, joka oli näistä ehkä kuivin ja tanniinisin, ei silti mikään jyrä. Toiseksi pääsi Burmesterin 20 yo Tawny, joka tosin oli hieman liian tamminen mun makuun. Erikoismaininta tuolle valkoiselle portille. Pitää kokeilla joskus tonicin kanssa, mikä oli jossain mainittu vinkkinä.

Kaikille muille noviiseille ja oppilaille myös tiedoksi, että kuten punaviinitkin, niin portteja on hyvä säilyttää jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Eli ei Suomen huoneenlämmön mukaisesti päiväntasaajan lämpöisenä.

Erikoismainintana joulun viineistä kaksi yllä olevaa, eli punaviini Antinori Pèppoli 2016 (Chianti), jota oltiin kuulema Alkossa suositeltu, sekä Sari Sirénin valkoviinivinkki Chateau de Riquewihr Riesling. Molemmat mun mielestä törkeen hyviä ja hintansa (mikä ei ollut paha) arvoisia heittämällä.

 

Kohta on uudenvuodenkekkerit, ja tapani mukaan viiniostokset jäävät viime hetkeen. Nyt en itse asiassa aio ostaa samppanjaa, vaan käyn kysäisemässä lähi-Alkomahoolista hyvät kuohuviinit Englannista, Saksasta ja Italiasta.

Oikein reipasta ja tervehenkistä vuodenvaihdetta kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *