Rieslingiä ja biseshofenia

Joulut kaikille!

 Mun lahjahankinnat, ruokahankinnat ja viini-/viskihankinnat venyy AINA jouluaatolle tai aatonaatolle. Mun onni on, että Alko on auki tänä vuonna jouluaattonakin pari tuntia! Yhden viinihankinnan oon jo tehnyt. Valkoviini on valittu Sari Sirénin vinkin mukaan, eli Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schoenenbourg 2014, Ranska (16,99 €), joka esiintyy myös kuvassa myöhemmin.

Tein yhden opintomatkan myös alkuviikolla Alkoon ja nappasin kaks puolikuivaa Rieslingiä vertailuun. Sokkona ostin ja pieni pettymyshän sieltä tuli, tosin kyllä nekin laittoivat mun suun hymyilemään! Molemmat testiviinakset olivat kierrekorkillisia, eli Coravinillä suhauttelu ei tullut lukuun ja koska tämän blogiseikkailun tavoite ei ole paikka parantolassa, niin yritin tehdä ruokaa valkoviiniä hyväksi käyttäen. Ruuastahan ei tietenkään mun tekemänä mitään erityisen hyvää tullut, joten en kerro mitä tein. Käytin siihen kyllä kanaa. Luulin, että ei olis ollut epäonnistumisen vaaraa, mutta Viinioppipoika kykenee vaikka mihin!

edf

Näistä Anselmann riesling classic oli makumaailmaltaan vahvempi. Nik Weis Urban Riesling oli vieressä vertailtuna huomattavasti hillitympi ja kukkaisempi. Kumpikin varmaan olis enemmän edukseen ruuan kanssa, ja Anselmannia taidettiin suositella mausteisen ruuan kanssa. Mutta toisaalta todennäköisesti jäävät hyllyyn ens kerralla. Niiden vieressä pönöttää siis em. viinisuositus, joka vielä korkkaamatta!

Kävin muuten mun yhdessä lempiravinnemestassa, eli Zinnkellerissä! Se on Kruunuhaassa pitkään ollut perinteikäs saksalainen ravintola, jolla on vankka kanta-asiakaskunta. Parasta paikassa on tunnelma. Siellä pääsee mukavaan ja aitoon saksalaiseen tunnelmaan. Ruokakin on hyvää, sellaista rehellistä ja suoraa, kuten asiakaspalvelukin. Mä tykkään hullusti syödä pitkästi erilaisia maistelumenuita viinipaketteineen, mutta myös tän tyylin paikkoja rakastan! Listalla on lisäksi useita saksalaisia biseshoffeneita ja vinkkuja ja nyt otin pöydänpäälliskamuksi Rieslingiä (tuun jättämään rieslingit vähäksi aikaa joulun jälkeen). Se oli edullista ja toimi mun ruuan kanssa hyvin.

nfd

Zinnkelleriin olin saapunut Stadin Panimolta, jossa kävin kierroksella ja tastingillä. Suosittelen vahvasti panimobaaria! Tosi passeli sopivan kokoinen ja tarkkaan mietitty valikoima biisoneita myös panimon ulkopuolelta. Belgia on vahvasti edustettuna, mm. Cantillon –lambic, jonka ostin myös jouluolueksi. Cantillon on perinteikäs ja kulttimaineessa oleva panimo happamien frendeille. Kävin siellä viime kesällä Brysselissä ollessani ja panimo oli tosi mielenkiintoinen paikka. Jos happamat eivät ole tuttuja, niin Cantillonin börsta saattaa olla monen mielestä hirveetä kuraa. Niihin kestää vähän tottua ja ne ovat kaukana siitä mitä oluesta monet ajattelevat. Ja jos joku veti herneet nenään, kun sanoin Cantillonin voivan maistua jaloille asiaan vihkiytymättömille, niin sori kielenkäyttöni, mutta syö paskaa. Oon pari kertaa viskipiireissäkin tavannut jonkun keikaripöljän, jonka mielestä on väärin sanoa, jos ei tykkää vaikkapa maineikkaan tislaamon raakatisleestä (eli ponusta). Näin kävi mun frendille, jolle eräs paroni käski ”nähdä tisleen läpi”. Mun näkemys on, että jos harrastajajoukko on kiinnostunut jostain tyylistä tai merkistä, niin sitä on hyvä maistaa ja miettiä mikä siitä tekee erikoisen. Mutta yhtä oikein on sanoa sen maistuvan jaloille, jos se siltä itsestä tuntuu! Sori vuodatus :D!

Tämä jouluolut ja tulevat muut jouluviinit saavat muuten paikkansa mun saunasta, koska pienet kaappitilat ovat täynnä ja varastoksi kruunattu saunani on myös asunnon kylmin paikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *