Sofia Wine part II

Yritän ensi viikosta alkaen tahdittaa juomisen ja kirjoittamisen, mutta sitä ennen juttu samppanjasta viime perjantailta!

 Saatan vieläkin kirjoittaa ainoastaan mulle itselleni luettavaksi, mutta tykkään teititellä itseäni, joten muistanette viime juttuni paikantuneen Sofia Wine viinibaariin. Heidän sivuiltaan selviää Sofia Wine:n olevan osa Sofia Future Farm –keskusta, joka tarjoaa mm. kokoustamiseen, hyvinvointiin ja tapahtumiin tiloja ja palveluita, sekä bistron. Varsin pätevä ja ajankohtainen paikka siis. Noh, lupaan kirjoittaa myöhemmin myös muista ravintoloista ja viinibaareista, mutta tykästyin tässä paikassa siihen, että

a)      viihtyisä ja selkeä (monilla paikoilla on nykyisin jokin teema, mikä on tosi bueno yleensä, mutta välillä on myös hyvä olla paikka, johon on helppo mennä ja jossa on hyvät penkit sekä hyvä oleskella)

b)      heidän sivuillaan on selkeä viinilista ja siitä tulee selväksi, että paikka on ensisijaisesti viinibaari, ei ruokapaikka. (Huom! Sofialla on myös bistro, jossa hyvännäköinen ruokamenu)

 

B:hen palatakseni, asia johtuu varmasti mun kokemattomuudesta ja viinibaarinpoikuuden tuoreesta menettämisestä, mutta viskien osalta oli helppo mennä mihinkä vaan hyvään pubiin, baarin tai muuhun kapakkaan, koska hyvässä paikassa on nykyisin hyvä viskivalikoima. Nyt kun olen netin syövereitä kaivellut, niin oon toki löytänyt legitiimin oloisia viinibaarejakin ja jatkossa aion näitä metsästää lisää.

Asiaan palatakseni päätin astella Sofia Wineen sisälle. Yksin. Pakko myöntää, että taas oli kynnys mennä yksin tämän tyylin paikkaan (paljon helpompi mennä synkän pubin pimeimpään nurkkaan heittään viskit suuhun). Mutta onneksi olin jälleen väärässä (kuinkakohan kauan jaksan yllättyä tästä)! Porukkaa ei juuri ollut klo 16:00 aikoihin. Kun ovesta astuin sisälle, niin henkilökunnan jäsen tuli kysymään, että mitä haluaisin ja varma vastaus värisevällä äänelläni oli samppanja. Sen jälkeen sain viinilistan eteeni ja ennen kuin ehdin aloittaa lukea sitä esittäen, kuin jotain sen sisällöstä ymmärtäisin, niin samainen henkilökunnasta auttoi valitsemaan listan kaksi ensimmäistä samppanjaa. Sen jälkeen hän kertoi näiden valmistustavasta, rypäleistä ja tyylistä, mistä ymmärsin vain osan mutta olin myyty. Toi on juttu mitä arvostan myös viskeissäni, eli vaikka viskien tapauksissa tiedän aika hyvin sen pullon sisällön, mitä tilaan, niin aina on loistava juttu, jos tiskin toisella puolen halutaan/osataan kertoa siitä asiakkaalle.

Ennen kuin avaan mun juomisiani enempää, niin samppanjasta vielä vähän. Kävin 2 vuotta sitten Grand Champagne –tapahtumassa ja osallistuin tastingiin, jonka veti sommelier Samuil Angelov. Ja vetikin sitten tajuttoman hyvin! Angelov oli hauska ja vie varmasti viinikulttuuria Suomessa eteenpäin ennakkoluulot pois heittäen. Itse tastingissä kävi just samalla tavalla kuin viskeissä, rakastuin samppanjaan. Se että pääsee vertailemaan eri samppanjoita keskenään ja alkaa oikeasti havaitsemaan isojakin eroja, niin mun mielestä se on yks parhaimmista asioista maan päällä (enkä edes oo vähään tyytyväinen).

Otin sitten molempia samppanjoita puolikkaat lasit ja pidin näille pienen vertailu-tastingin.

Ensimmäisenä oli Besserat de Bellefon Cuveé de Moines Brut, jonka hintakaan ei ollut paha. Koska tämä on seikkailun lisäksi opintomatka, niin katoin Netflixissä dokkarin nimeltään A Year In Champagne. Flixissä on parempiakin viinidokkareita, mutta tästä opin mitä toi Cuveé tarkoittaa, ja täydensin vielä pakollisella Wikipedialla sekä Essi Avellanin samppanjakirjalla (Ostakaa heti, jos samppanjat kiinnostaa enempi!).

Eli lyhyesti Cuveélle on monta eri tarkoitusta, mutta samppanjan yhteydessä se tarkoittaa ensimmäisen rypäleille tehdyn puristuksen mehua. Loppujen puristuksien tuotteet saattavat mennä esimerkiksi isojen samppanjatalojen käyttöön sekoituksia varten. Puristusten loputtua se jäljelle jäänyt massa voidaan myydä muun alkoholiteollisuuden käyttöön, eli varmaan johonkin Valdemariin. Voin tästä kaikesta olla väärässä, jos ja kun näin on, niin tulkaa antamaan muistuttava läpsäisy päähän kadulla törmätessä.

mde

Tykkäsin tästä tosi paljon ja tällä oli mielenkiintoinen rakenne. Tilatessani mulle osattiinkin kertoa, että Besseratin tämän sarjan samppanjat valmistetaan tavalla, mikä tekee niiden kuplista hienompia. Osa tekniikasta meni multa samppanjan himossa ohitse, mutta Hartwallin sivuilla mainitaan, että tämän sarjan samppanjoihin lisätään vain vähän ” liquer de tiragea”, joka on ilmeisesti jonkinlainen siirappi, jolla vauhditetaan kuohuviinien käymistä. Täten painetta kertyy pulloon vähemmän.

Aromissa aistin kevyesti ja tasapainoisesti hedelmäisyyttä, sitruksisuutta sekä jotain tunnistamatonta juustoa. Osan oon jo unohtanut, pitääkin alkaa kirjoittaa fiilikset ylös tästä lähtien.

mde

Seuraavana oli saman sarjan rosé. Valitettavasti en muista juuri kuin vahvaa marjaisuutta (onko sitten yllätys) ja selkeämpää kokonaisuutta, mutta tykkäsin enemmän ensimmäisestä. Toki voi olla, että mun pitää enemmän kokeilla rosé –viinejä.

 

Tässä taas tämä osuus! Käykää jälleen vilkaisemassa mun Instagram -tiliä. Facebook saattaa olla taas pystyssä, mutta tyylikäs viinioppipoika -kuva ei perhana kelvannut, joten lurjukset sulkivat tilini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *