Jouluviinit mukiin

Huom! Lukekaa esittely (Viinioppipoika), jos haluatte jutun juonen! Mun ensimmäinen artikkelini ja ensimmäinen viini-tasting. Eikä mikä tahansa sellainen, vaan valikoidut jouluviinit ja viinit uudelle vuodelle!

 Olen käynyt useissa viski-tastingeissä, jotka ovat hyvin helposti lähestyttäviä. Samppanja-tasting Grand Champagne –tapahtumassa on myös koettu, mutta viime keskiviikkona osallistuin ensimmäiseen pienimuotoisempaan viini-tastingiin. Olin alkujaan funtsinut osallistuvani yksin, mutta mieleeni syntyi kuva pienestä tilasta täynnä viisaita viinipariskuntia, jonka jälkeen tilaisuuden järjestäjä ottaisi minua olkapäästä kiinni ja ohjaisi pieneen ylimääräiseen huoneeseen, jossa ojentaisi mulle makean El Tiempo –viinin (18 –vuotiaana sain kaveriltani kyseisen viinin, kun pyysin hienompaa juomaa illanviettoon, huh, hyviä muistoja) ja kehottaisi olemaan pois muiden vieraiden tieltä.

Mutta onneksi en olisi voinut olla enempää väärässä! Viiniväki vaikutti oikein kelpo sakilta, joskin itseäni vanhempia, mutta maanläheisiä. Tilaisuushan siis oli Kellari-tasting järjestäjänä Viinilehti ja paikkana Sofia Wine Helsingin Unioninkadulla (huikea paikka muuten!). Tasting järjestettiin mukavassa kellaritilassa, jossa oli neljä esittelypistettä ja 16 eri viiniä. Yhden esittelijöistä tunnistin Antti Rinta-Huumoksi.

 

Maistoin kaikki viinit läpi ja niistä valikoin tähän esiteltäväksi yhden kuohuviinin, 2 valkoviiniä ja yhden punaviinin. Arvosteluasteikkoina käytin luonteikkuutta ja omaa mieltymystä. Varmaan liian kovat luulot itsestäni, että joku näiden perusteella jotain ostaa, mutta jos päädytte ostamaan (uskoakseni jotain oppia makuaistiin tarttunut myös viski-tastingeissä) tämän artikkelin perusteella, ettekä siitä pidä ja se pilaa teidän joulun sekä uudenvuoden, niin säästäkää edes kieli ja toinen käsi, jotta voin rauhassa jatkaa viskin maistelua ja unohtaa tämän blogin.

 

Ensimmäinen uhri jonossa oli Louis Vallon Crémant de Bordeaux Brut (”täysin kuiva”), joka oli kevyt ja jopa raikaskin. Hedelmäinen olisi myös kuvaava. Tämä uppoaa varmastikin monelle, koska ei ollut makea, mutta ei myöskään liian kuiva, jos suun supistelu haittaa. Itse tykkään paljon myös hyvinkin kuivista viineistä, mutta myös tämä oli erittäin onnistunut! (Älkääkä tutut lukijat hemmetti naurako mun kuvailuille :D)

Wikipedia on muuten auki… Crémant on yleisnimitys muille Ranskan kuohuviineille kuin samppanjalle. Saksassa vastaava nimitys on sekt ja Espanjassa cava, joka tosin on kaiketi aika säädelty alueeltaan (Katalonia) ja tuotannoltaan.

Ettäs tiedätte.

13,90 e

Seuraavana vuorossa oli Ca ’Botta Riesling Tenuta Soprazocco 2014 Riesling Italian Veneton alueelta. Riesling rypälehän on tunnettu erityisesti saksalaisista viineistä, mutta 30 % rieslingeistä valmistetaan muualla. Ettäs tiedätte taas.

Tämä poikkesi aiemmin maistamistani rieslingeistä ollen kypsä, paahteinen, jopa parfyyminen. Lisäksi tuoksussa oli kovia juustoja ja tryffeliä. (Kyllä, vahvistan esittelyn tekstin, mun suu on ikäistään vanhempi.)

Summa summarum tää oli tosi luonteikas ja omanmakuinen viini. Vieressä ollut rouva sanoi jopa parhaaksi rieslingiksi jota oli maistanut. Rouva oli varmasti monta viiniä maistellut, joten en tohdi kiistää, mutta toivottavasti tämän seikkailun aikana vielä parempia pääsen maistamaan!.

15,40 e.

 

Seuraava valkkari oli CH Chocapalha White 2016, portugalilainen viini. Tämä oli näistä hintavin, mutta myös parhain. Tätä nestettä oli kypsytetty tammitynnyrissä ja esittelystähän tiedätte, että tykkään tynnyreistä.

Viini itsessään oli tosi aromikas ja konkarit kait sanoisivat suutuntumaa leveäksi. Sopiva hapokkuus päälle niin sanoisin, että on hintansa arvoinen!

Tässä tais olla käytetty jonkinlaista maltolaktista käymistä, jossa (sori, wikipedia) tiettyjä bakteereja käytetään viinin maun pehmentämiseen. Ja totta tosiaan! Kokenut viskisuuni erotti näitä laktaattisia vivahteita, ollen jopa toffeemaista. Mutta way to go!

25,50 e.

Vikaa viedään. Tää punaviini oli hullun hauska! Tastingissä oli mukana myös amaronea ja muita hyviä viinejä, mutta kuvan puteli oli hintaansa nähden tosi hyvä ja varmasti monen mukiin istuva. Eli kyseessä Italian Veneton alueen Pegasus Leggero Appassimento 2016. Viinin tuoksu oli marjainen, jopa hieman kahvinen (tämä taisi johtua tynnyrissä lepäilystä). Maku oli sopivan makea ja itseasiassa vähän hapokas. Hapokkuus erotti sen muista punavinkuista, joita rivistössä seisoi. Tosiaan yksinkertaisesti suosittelen tätä!

13,90 e

Tässä oli tämä artikkeli! Toivon, että palaatte lukemaan ja osallistumaan muki kädessä näihin kaatajaisiin ja lukemaan juttuja viinibaareista, hifistelyvälineistä ja kaikesta muustakin.

Edelliset viinit ostettavissa Viinikellari.comista ja huomioina, että en saa pätäkkää tai ilmaisen viinin bileitä tästä artikkelista, eivätkä ravintolat tai firmat ole ennakkoon tietoisia tästä sepustuksesta.

Suosittelen tosiaan vielä käymään Sofia Wine:ssa. Heidän nettisivuillaan löytyy kattava viinilista mitä tarjoavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *